PAISTETUT JUUSTOT

Musta on muutama vuosi sitten tullut suuri vuohenjuuston ja halloumin ystävä. Ensimaistolla kumpikaan juusto ei edes ollut kovin hyvää, vaan maut olivat mielestäni omituisia. Jatkoin kuitenkin siedätyshoitoa ja seuraavilla kerroilla aloinkin tykkäämään niistä. Nyt ne ovat suorastaan suurta herkkua! Kumpikaan juustoista ei kuitenkaan sellaisenaan maistu läheskään niin hyvältä kuin paistettuna, paisto vie juustojen maut aivan uudelle tasolle!

Sunnuntaina äiti kokkaili vuohenjuustotäytteisiä pekoniin käärittyjä broilerfileitä ja siihen seuraksi ajattelin paistaa vuohenjuustoa. Tämä oli eka kerta kun paistoin vuohenjuustoa, mutta olen kyseiseen prosessiin tutustunut jo kuukausia sitten selvittämällä netistä kuinka homma toimii. Tyylejä paistolle löytyi monia erilaisia, mutta itse innostuin kokeilemaan helpon kuuloista tapaa, jossa paistinpannulle laitetaan leivinpaperi, jonka päällä juusto paistetaan. Tällä tavoin estetään juuston tarttuminen pannuun. Kääntäminenkin on helppoa leivinpaperin avulla ja vältytään turhalta juuston sulamiselta. Tässä mun ensikokeilussa juusto kylläkin hieman pääsi sulamaan, mutta luulen sen johtuvan siitä, kun juusto oli ennen paistoa huoneenlämmössä jonkin aikaa. Jääkaappikylmä juusto näiden nettivinkkienkin mukaan pitäisi pysyä paremmin muodossaan.

Pienestä sulamisesta huolimatta maku oli hyvä! Nyt kun tiedän, että vuohenjuuston paisto onnistuu meikäläiseltäkin, niin ei tarvitse aina lähteä ravintolaan herkuttelemaan, kun tekee mieli vuohenjuustoa. Mutta seurakseen vuohenjuusto kaipaa ehdottomasti paholaisenhilloa! Eli uusi ruokakokeilu on siis jo tiedossa =)

Eilen paistelin halloumijuustoa kanankoipien, riisin ja tsatsikin seuraksi. Mun paistinpannu on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen, kun juustot kypsyi reunoilla paremmin kuin keskellä... Halloumijuustoja oon paistanut ja grillannut jo monen vuoden ajan, mutta tähänkin katsoin vähän lisävinkkiä netistä. Sieltä ilmeni, että paistinpannua ei kannata änkeä täpötäyteen juustoja, vaan paistaa vain puoli pannullista kerralla. Tällä tavoin estetään paistinpannun liika jäähtyminen, joka aiheuttaa nesteen erittymisen juustoista. Itse en tietenkään tätä ohjetta noudattanut, vaan latasin pannun täyteen juustoja. Ei olisi kannattanut, sillä nesteet alkoivat valumaan ja juustojen maku oli todella suolainen, vaikka olin niitä etukäteen liottanut. Eli tästä lähtien tiedän mistä tuo nesteen irtoaminen johtuu ja mitä se saa aikaan. Hyvää uutta oppia siis!

JATKOA PERINTEELLE

Karjalanpiirakat ovat kuuluneet meidän perheen arkeen ja juhlaan niin kauan kuin muistan. Karjalasta kotoisin oleva mummuni on aina leiponut karjalanpiirakoita. Muistan lapsuudestani, kun hän soitti: 'piirakat ovat valmiita, saa tulla hakemaan'. Ja juhlapäivinä pöydästä löytyi aina itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Nyt kun mummu ei enää pysty piirakoita leipomaan, niin päätin tehdä niitä itse.

Olen aina luullut, että karjalanpiirakoiden leipominen on jotenkin vaikeaa. Sitä se ei kuitenkaan ollut, ainoastaan aikaa vievää. Ensin riisipuuron keittelyyn meni lähemmäs tunti. Taikinan teko oli helppoa, mutta sen muotoilussa olikin sitten monta työvaihetta: taikina jaettiin osiin, osat pyöriteltiin palloiksi, pallot litistettiin ja litistetyt palat kaulittiin ohuiksi kuoriksi.

Suurin työvaihe olikin tuo taikinan muotoilu. Tärkeää on, että kuorien väliin laittaa runsaasti jauhoja tarttumisen estämiseksi, ja säilyttää kuoria muovin alla kuivumisen estämiseksi. Itse täytin ja rypytin yhden piirakan kerrallaan. Piirakat paistoin leivinpaperittomalla uunipellillä, johon oli ripoteltu vähän jauhoja. Paistamisen jälkeen piirakat kastettiin vesi-voiseokseen.

Karjalanpiirakat

Puuro:

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

1 tl suolaa

Piirakkataikina:

2 dl vettä

1 tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Voiteluun:

1 dl vettä

60 g voita

Keitä puuro: kiehauta vesi kattilassa ja lisää riisit. Anna kiehua pari minuuttia kunnes vesi on haihtunut ja lisää maito. Sekoittele puuhaarukalla ja anna kiehua hiljalleen, kunnes puuro alkaa saostua. Loppuvaiheessa puuron voi jättää hautumaan kannen alle, mutta sekoita kuitenkin usein pohjaanpalamisen estämiseksi. Keitä puuroa yhteensä n. 40 minuuttia. Siirrä puuro jäähtymään.

Tee taikina: sekoita kulhossa kylmän veden joukkoon suola sekä ruis- ja vehnäjauhot. Sekoita puuhaarukalla ja lopuksi käsin. Lisää öljy. Älä vaivaa taikinaa turhaan.

Leivo taikinasta tasapaksu tanko ja jaa se 25 osaan. Pyörittele palat sileiksi palloiksi. Litistä pallot tasapaksuiksi lettusiksi. Pinoa ne ja ripottele väliin runsaasti ruisjauhoja. Kauli lettuset piirakkapulikalla mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi piirakkapohjiksi, käytä apuna ruisjauhoja. Pinoa pohjat päällekkäin ja ripottele väliin runsaasti ruisjauhoja ja laita päälle muovi kuivumisen estämiseksi.

Täytä pohjat yksi kerrallaan. Harjaa jauhot pohjista pois pullasudilla. Laita pohjille n. 1½ rkl puuroa ja levitä se kostutetun veitsen avulla ylhäältä alas ja sivuilla melkein reunoihin. Taivuta piirakan reunat puuron päälle ja ummista piirakat etusormilla rypyttäen.

Ripottele uunipellille hieman jauhoja ja lado piirakat pellille vieri viereen (älä käytä leivinpaperia). Paista 275-asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia.

Voitelua varten kiehauta kattilassa vesi ja sulata joukkoon voi. Sivele piirakat kauttaaltaan vesi-voiseoksella. Pinoa piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä voipaperilla ja liinalla. Piirakat saavat pehmetä puoli tuntia.

Koko leivontaprosessissa meni noin kolme tuntia, mutta tulos oli sen arvoinen. Itsetehtyjä karjalanpiirakoita ei voita mikään! Rypyttäminenkään ei ollut vaikeaa, vaikkakin ensimmäiset piirakat olivat vähän muotopuolia. Piirakoita vietiin maistettavaksi myös mummulle. Hän ilahtuikin suuresti ja oli innoissaan, kun jatkan perinnettä. Tietysti hän antoi myös muutamia vinkkejä. Seuraavalla kerralla teen näitä kylläkin tuplamäärän, kun tuohon tuntien urakkaan ryhdyn.