tiistai 12. marraskuuta 2013

ITSE TEHTY MYSLI


Pari vuotta sitten turkkilainen jugurtti myslin ja hunajan kanssa oli mulle suurta herkkua. Varsinkin viikonloppu-aamuisin tuli tuota herkkua syötyä. Sitten dieetin myötä tämänkaltaiset ruuat jäivät pois ruokavaliostani. Nyt olen kuitenkin uudelleen innostunut myslistä kun hoksasin, että sitähän voi tehdä itsekin!

Itse tehtyyn mysliin voi laittaa mitä aineksia haluaa, ja näin ollen siitä saa halutessaan hiukan terveellisemmän. Itse nimittäin jätän kaikki kuivatut hedelmät kokonaan pois, sillä ne sisältävät lähes pelkästään hiilihydraatteja. Omaan mysliini käytän kaurahiutaleita sekä auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä.

Sopivan myslireseptin löysin Sanna Miettusen Päivän paras hetki aamiainen -kirjasta. Muokkasin kuitenkin ohjetta hieman oman mieleni mukaiseksi, ja jätin muutamia aineksia kokonaan pois. Tässä oma ohjeeni:

MBn yksinkertainen mysli

5 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
2-2½ dl siirappia
4 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä kattilassa siirappi ja öljy. Sekoita seos kuivien aineiden joukkoon. 

Levitä mysli leivinpaperin päälle uunipellille. Paista uunissa 150 asteessa n. puoli tuntia. Säilytä mysliä ilmatiiviissä rasiassa.

Tuo on tuollainen perusmyslin ohje. Mysliä voi maustaa oman mielen mukaan, vaikka sitten niillä kuivatuilla hedelmillä! Tässä vaikkapa loistava joululahjavinkki kivaan lasipurkkiin pakattuna =)


torstai 23. toukokuuta 2013

KELTAINEN SITRUUNA-MARENKIPIIRAKKA

Tätä herkullista piirakkaa tein ensi kertaa tupareihini viime viikonloppuna. Ohjeen löysin jo aiemmin RuokaPirkka-lehdestä, siitä sellaisesta joita saa ottaa K-kaupasta mukaan ilmaiseksi. Resepti löytyy myös Pirkan nettisivuilta täältä, mutta laitan sen vielä erikseen tänne blogiinkin pienin muutoksin. Varsinkin jos ei ole aiemmin tehnyt marenkia, niin alla siihenkin hieman tarkemmat ohjeet =)

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja:
150 g digestive-keksejä
60 g voita

Täyte:
3 dl vettä
3 kananmunan keltuaista
(reilu) 1 dl sokeria
4 rkl maissitärkkelysjauhoja
1/2 sitruunan kuoriraaste
1 sitruunan mehu
1 rkl voita

Marenki:
3 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Valmista ensin täyte. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja siirrä täyte jäähtymään.

Pohjaa varten murskaa keksit yleiskoneella tai laita keksit muovipussin sisään ja rullaa kaulimella, kunnes keksit ovat hajonneet hienoksi muruksi. Sulata voi kattilassa ja sekoita keksimurut joukkoon. Painele seos piirakkavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Levitä jäähtynyt sitruunatäyte piirakkapohjalle.

Valmista marenki. Huomioi, että valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä, eikä joukossa saa olla pisaraakaan keltuaista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä joukkoon. Valmis marenkivaahto on paksua ja kiiltävää. Levitä marenkivaahto sitruunatäytteen päälle lusikalla muotoillen.

Paista piirakkaa 225 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes marenki on saanut sopivasti väriä pintaan. Tarjoa piirakka jäähtyneenä.


Yllätyin piirakan valmistamisen helppoudesta; marengin valmistaminen olikin todella simppeliä. Vaikeinta siinä oli olla unohtamatta piirakkaa uuniin liian pitkäksi aikaa! Onneksi muistin ottaa sen ajoissa uunista. Toinen asia on myös hyvä muistaa: tarjoile piirakka jäähtyneenä. Muuten kerrokset eivät pysy kasassa leikattaessa. Älä siis jätä piirakkaa jäähtymään kuuman uunin päälle, kuten itse tein :D Seuraavana päivänä jääkaappikylmänä leikattu piirakka pysyi hyvin koossa.


Maultaan tämä piirakka oli todella onnistunut: sitruunatäyte ei ollut ollenkaan kirpeää, eikä marenki tuonut liikaa makeutta. Kaikin puolin onnistunut jälkiruoka siis! Tämä sopii oikein hyvin kevääseen ja kesään ihan väriensäkin puolesta =) Tätä aion tehdä ehdottomasti uudestaan ja voin suositella muitakin kokeilemaan!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

PAISTETUT JUUSTOT

Musta on muutama vuosi sitten tullut suuri vuohenjuuston ja halloumin ystävä. Ensimaistolla kumpikaan juusto ei edes ollut kovin hyvää, vaan maut olivat mielestäni omituisia. Jatkoin kuitenkin siedätyshoitoa ja seuraavilla kerroilla aloinkin tykkäämään niistä. Nyt ne ovat suorastaan suurta herkkua! Kumpikaan juustoista ei kuitenkaan sellaisenaan maistu läheskään niin hyvältä kuin paistettuna, paisto vie juustojen maut aivan uudelle tasolle!


Sunnuntaina äiti kokkaili vuohenjuustotäytteisiä pekoniin käärittyjä broilerfileitä ja siihen seuraksi ajattelin paistaa vuohenjuustoa. Tämä oli eka kerta kun paistoin vuohenjuustoa, mutta olen kyseiseen prosessiin tutustunut jo kuukausia sitten selvittämällä netistä kuinka homma toimii. Tyylejä paistolle löytyi monia erilaisia, mutta itse innostuin kokeilemaan helpon kuuloista tapaa, jossa paistinpannulle laitetaan leivinpaperi, jonka päällä juusto paistetaan. Tällä tavoin estetään juuston tarttuminen pannuun. Kääntäminenkin on helppoa leivinpaperin avulla ja vältytään turhalta juuston sulamiselta. Tässä mun ensikokeilussa juusto kylläkin hieman pääsi sulamaan, mutta luulen sen johtuvan siitä, kun juusto oli ennen paistoa huoneenlämmössä jonkin aikaa. Jääkaappikylmä juusto näiden nettivinkkienkin mukaan pitäisi pysyä paremmin muodossaan.

Pienestä sulamisesta huolimatta maku oli hyvä! Nyt kun tiedän, että vuohenjuuston paisto onnistuu meikäläiseltäkin, niin ei tarvitse aina lähteä ravintolaan herkuttelemaan, kun tekee mieli vuohenjuustoa. Mutta seurakseen vuohenjuusto kaipaa ehdottomasti paholaisenhilloa! Eli uusi ruokakokeilu on siis jo tiedossa =)


Eilen paistelin halloumijuustoa kanankoipien, riisin ja tsatsikin seuraksi. Mun paistinpannu on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen, kun juustot kypsyi reunoilla paremmin kuin keskellä... Halloumijuustoja oon paistanut ja grillannut jo monen vuoden ajan, mutta tähänkin katsoin vähän lisävinkkiä netistä. Sieltä ilmeni, että paistinpannua ei kannata änkeä täpötäyteen juustoja, vaan paistaa vain puoli pannullista kerralla. Tällä tavoin estetään paistinpannun liika jäähtyminen, joka aiheuttaa nesteen erittymisen juustoista. Itse en tietenkään tätä ohjetta noudattanut, vaan latasin pannun täyteen juustoja. Ei olisi kannattanut, sillä nesteet alkoivat valumaan ja juustojen maku oli todella suolainen, vaikka olin niitä etukäteen liottanut. Eli tästä lähtien tiedän mistä tuo nesteen irtoaminen johtuu ja mitä se saa aikaan. Hyvää uutta oppia siis!



tiistai 2. huhtikuuta 2013

JATKOA PERINTEELLE


Karjalanpiirakat ovat kuuluneet meidän perheen arkeen ja juhlaan niin kauan kuin muistan. Karjalasta kotoisin oleva mummuni on aina leiponut karjalanpiirakoita. Muistan lapsuudestani, kun hän soitti: 'piirakat ovat valmiita, saa tulla hakemaan'. Ja juhlapäivinä pöydästä löytyi aina itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Nyt kun mummu ei enää pysty piirakoita leipomaan, niin päätin tehdä niitä itse.

Olen aina luullut, että karjalanpiirakoiden leipominen on jotenkin vaikeaa. Sitä se ei kuitenkaan ollut, ainoastaan aikaa vievää. Ensin riisipuuron keittelyyn meni lähemmäs tunti. Taikinan teko oli helppoa, mutta sen muotoilussa olikin sitten monta työvaihetta: taikina jaettiin osiin, osat pyöriteltiin palloiksi, pallot litistettiin ja litistetyt palat kaulittiin ohuiksi kuoriksi.



Suurin työvaihe olikin tuo taikinan muotoilu. Tärkeää on, että kuorien väliin laittaa runsaasti jauhoja tarttumisen estämiseksi, ja säilyttää kuoria muovin alla kuivumisen estämiseksi. Itse täytin ja rypytin yhden piirakan kerrallaan. Piirakat paistoin leivinpaperittomalla uunipellillä, johon oli ripoteltu vähän jauhoja. Paistamisen jälkeen piirakat kastettiin vesi-voiseokseen.


Karjalanpiirakat

Puuro:
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Piirakkataikina:
2 dl vettä
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Voiteluun:
1 dl vettä
60 g voita

Keitä puuro: kiehauta vesi kattilassa ja lisää riisit. Anna kiehua pari minuuttia kunnes vesi on haihtunut ja lisää maito. Sekoittele puuhaarukalla ja anna kiehua hiljalleen, kunnes puuro alkaa saostua. Loppuvaiheessa puuron voi jättää hautumaan kannen alle, mutta sekoita kuitenkin usein pohjaanpalamisen estämiseksi. Keitä puuroa yhteensä n. 40 minuuttia. Siirrä puuro jäähtymään.

Tee taikina: sekoita kulhossa kylmän veden joukkoon suola sekä ruis- ja vehnäjauhot. Sekoita puuhaarukalla ja lopuksi käsin. Lisää öljy. Älä vaivaa taikinaa turhaan.

Leivo taikinasta tasapaksu tanko ja jaa se 25 osaan. Pyörittele palat sileiksi palloiksi. Litistä pallot tasapaksuiksi lettusiksi. Pinoa ne ja ripottele väliin runsaasti ruisjauhoja. Kauli lettuset piirakkapulikalla mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi piirakkapohjiksi, käytä apuna ruisjauhoja. Pinoa pohjat päällekkäin ja ripottele väliin runsaasti ruisjauhoja ja laita päälle muovi kuivumisen estämiseksi.

Täytä pohjat yksi kerrallaan. Harjaa jauhot pohjista pois pullasudilla. Laita pohjille n. 1½ rkl puuroa ja levitä se kostutetun veitsen avulla ylhäältä alas ja sivuilla melkein reunoihin. Taivuta piirakan reunat puuron päälle ja ummista piirakat etusormilla rypyttäen.

Ripottele uunipellille hieman jauhoja ja lado piirakat pellille vieri viereen (älä käytä leivinpaperia). Paista 275-asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia.

Voitelua varten kiehauta kattilassa vesi ja sulata joukkoon voi. Sivele piirakat kauttaaltaan vesi-voiseoksella. Pinoa piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä voipaperilla ja liinalla. Piirakat saavat pehmetä puoli tuntia.


Koko leivontaprosessissa meni noin kolme tuntia, mutta tulos oli sen arvoinen. Itsetehtyjä karjalanpiirakoita ei voita mikään! Rypyttäminenkään ei ollut vaikeaa, vaikkakin ensimmäiset piirakat olivat vähän muotopuolia. Piirakoita vietiin maistettavaksi myös mummulle. Hän ilahtuikin suuresti ja oli innoissaan, kun jatkan perinnettä. Tietysti hän antoi myös muutamia vinkkejä. Seuraavalla kerralla teen näitä kylläkin tuplamäärän, kun tuohon tuntien urakkaan ryhdyn.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

HERKKUSÄMPYLÖITÄ

Eilen leivoin viimeisen lomapäivän kunniaksi sämpylöitä. Hiivaakin olin jo hyvissä ajoin ostanut sämpylöiden tekoa varten, kun olin niitä lomalla suunnitellut tekeväni. Löysin netistä erilaisia reseptejä, ja parhaimmalta vaikuttivat Myllyn Paras -kaurahiutalesämpylät. Niihin tuli siis kaurahiutaleita, jotka saivat aikaan todella pehmeän sisuksen sämpylöihin!


Vaikka sämpylöiden teko on periaatteessa yksinkertaista hommaa, niin mulla oli leivontaprosessissa parikin komplikaatiota! Ensinnäkin, en laittanut alkuseosta vesihauteeseen, sillä meillä kotona ei jostain syystä tiskialtaan tulppa pidä vettä altaassa (en tajua kuinka äiti siinä altaassa pystyy joskus astioita tiskaamaan...). Sen vuoksi seos ei alkanut kuplia, joten pelkäsin koko homman jo menneen plörinäksi. Tein tietenkin taikinan loppuun ja pyörittelin siitä sämpylät ja jätin ne kohoamaan. Taikinasta sai tosi hyvin pyöriteltyä tasapintaisia sämpylöitä.

Komplikaatio numero kaksi: piti lähteä kaupassa käymään välillä, kun tonnikalalasagnea varten täytyi hakea pari puuttuvaa raaka-ainetta. Joten sämpylät kohosivat reilun ajan, ehkä vähän liiankin kauan. Kauniiksi pötkylöiksi muotoilemani sämpylät olivat nimittäin levenneet isoiksi ja pyöreiksi. No, ei siinä mitään, samaltahan ne kai maistuu muodosta riippumatta?



Maku olikin todella, todella herkullinen! Tuore sämpylähän ei seurakseen vaadi muuta kuin voita. Sämpylät olivat sisältä niin pehmeitä, etten voinut ikinä sellaisesta haaveillakaan. Uskon pehmeyden olevan nimenomaan kaurahiutaleiden ansiota.

Kaurahiutalesämpylät
5 dl vettä
50 g hiivaa
5 dl kaurahiutaleita
½ rkl suolaa
½ dl siirappia
4 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
50 g sulaa voita

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota joukkoon hiiva. Lisää kaurahiutaleet ja jätä seos peitettynä lämpimään paikkaan (esim. vesihauteeseen). Kun seos kuplii, lisää loput aineet ja alusta taikinaksi.
Leivo taikina heti sämpylöiksi. Kohota peitettynä lämpimässä paikassa. Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Tuosta taikinamäärästä sain leivottua 12 isoa sämpylää. Nämä olivat niin hyviä ja helppotekoisia, että ehdottomasti teen toistekin, ja suosittelen muillekin tätä reseptiä =)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

SUNNUNTAIKOKKAILUA

Aiemmin tänään äiti alkoi puhua pizzan tekemisestä. Munkin alkoi tehdä mieli pizzaa! Joten nyt tuli oiva tilaisuus testata Kaurapuuroa ja Kimalletta -blogista löytämääni proteiinipizzapohjan reseptiä. Äitin kanssa kuitenkin huomattiin, että meillä ei ole tomaattipyreetä tai -murskaa pizzaan. Päätinkin kokeilla tehdä tomaattikastikkeen alusta asti itse.

Tomaattikastikkeen teon aloitin kuullottamalla silputtua sipulia ja valkosipulia kattilassa. Lisäsin joukkoon ison tomaatin kuutioituna. Sitten keittelin kastiketta pienellä lämmöllä kunnes tomaatit olivat pehmentyneet. Lopuksi maustoin kastikkeen suolalla ja chilirouheella. Joukkoon olisi ehkä voinut lisätä myös pizzamaustetta. Tämän valmistus oli tosi yksinkertaista, joten voisin jatkossakin korvata ketsuppi-tomaattipyre -seoksen tällä itsetehdyllä kastikkeella. Tämä määrä yhdestä isosta tomaatista tehtynä riitti juuri yhteen pyöreään pizzaan.


Pizzapohjan tein tuosta Kaurapuuroa ja Kimalletta -blogin ohjeesta puolikkaalla määrällä. Taikinan laitoin paistumaan irtopohjavuokaan, joka oli kooltaan oikein sopiva tuolle määrälle. Uunissa paistuessa taikina alkoi vähän 'kuplia', mutta kun otin sen uunista, sain paineltua kohoumat pois.

Täytteeksi laitoin tuota tomaattikastiketta, jauhelihaa, kinkkua ja ananasta. Päälle pizzamaustetta ja juustoraastetta. Sitten pizza paistumaan uuniin vielä reiluksi vartiksi.




Päivälliseksi söin puolikkaan pizzan. Todella kylläiseksi siitä ainakin tuli =) Tuosta pohjan mausta en oikein tiedä, ehkä laitoin liian vähän suolaa, kun vapaalla kädellä sitä vain ripottelin. Jotenkin mautonta se oli. Ja koostumukseltaan aika löysähköä. En tiedä pitäisikö taikinaan laittaa vähän enemmän jauhoja, vai minkälaisilla muutoksilla siitä saisi vähän kiinteämpää. En mä tätä nyt ihan kokonaan kuitenkaan tuomitse, vaan kyllä tätä vois kokeilla toistekin!


Toisen puolen pizzasta ajattelin syödä huomenna lounaaksi. Ja tein tuossa samalla makaronilaatikon valmiiksi, joka riittää parille seuraavalle päivälliselle.


Nyt on ruokia taas etukäteen tehtynä, niin ei tarvitse aikaa laittaa kokkaukseen. Jos vaikka saisi jotain muuta hyödyllistä aikaiseksi, kun huomenna on taas vapaapäivä.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

VÄHÄN PAREMPI AAMUPALA

Sunnuntain kunniaksi tein itselleni hiukan paremman aamupalan kuin yleensä. Normaalisti syön aamulla kaurapuuroa mehukeitolla ja lisäksi raejuustoa. Eiliseltä aamiaiselta jäi pannukakkujakin, joten päätin hieman herkutella.

Leipää ja keitetty kananmuna

Pannukakut rahka-kermalla ja kiivi

Pannukakkujen kanssa mulla oli kermavaahtoa, rahkaa ja niiden joukkoon sekoitin raastettua valkosuklaata. Löysin pannukakkujen reseptin vuosi sitten jostakin blogista, alkujaan se taitaa olla Valion ohje.

Muhkeat letut
2 kananmunaa
150 g maitorahkaa
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 rkl sokeria

Lisäksi:
1 dl vispikermaa
50 g maitorahkaa
valkosuklaata

Sekoita munat, rahka ja maito. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Anna taikinan turvota hetki. Paista letut.
Vaahdota kerma ja lisää joukkoon maitorahka. Raasta joukkoon valkosuklaata.

Tykkään noista pannukakuista tosi paljon. Niihin ei tule ollenkaan rasvaa, paitsi paistovaiheessa. Kerman ja rahkan joukkoon lisättävä valkosuklaa on oma bonukseni reseptiin =) Näillä on mukava herkutella silloin tällöin.


Ekaa kertaa tuli testattua toissa vuoden jouluna lahjaksi saamani Marimekon Oiva-teekannu. Siihen oli kiva laittaa Nordqvistin Seitsemäs taivas-irtotee tekeytymään aamupala-valmistelujen ajaksi. Siirtolapuutarha-mukejani olen jo käyttänytkin ahkerasti.


Nuo Nordqvistin teet ovat kyllä hyviä. Ensimmäinen suosikkini oli Keisarin morsian, johon tykkään lisätä hieman hunajaa joukkoon. Syksyllä ostin itselleni tuota Seitsemäs taivas-irtoteetä. Ja kaapista löytyy myös Uskollinen ystävä-teetä. Maustettu musta tee on parasta!